puhun nyt ihan suoraan. jos tämä loukkaa jotain, loukatkoon. luulenpa, että tätä ei kukaan lue, mutta ei se mitään. jos satut lukemaan, niin ei sitten mitään.

siinä porukassa, jossaolen koulussa on ns. hienompaa väkeä. siis niitä, jotka juo ja polttaa ja pojat kuolaa perässä. itse en periaatteessa kuulu heihin, koska en polta eikä pojat suuremmin perässä juokse, ja olen pättänyt lopettaa myös juomisen. ja olen siinä hyvin onnistunutkin.

ne tyypit, jotka eivät ole siinä heinommassa porukassa saattavat joskus haaveilla elämästä siinä. älä jooko tee sitä koskaan, koska kaikki ne ihmiset (no suurimmaksi osaksi) ovat oksettavia, pinnallisia ja teennäisiä. ja oikeastaan puhun nyt kavereistani, joiden kaverina en haluaisi olla. tai en ainekaan aina, kuten tänään.

ne ihmiset ovat niin täynnä itseään ja omaa elämäänsä. raha ja ulkonäkö ratkaisee ja ne kaksi asiaa ovat tienä onneen.

"siis kattokaa mulla on dolce&cabbanan vyööö !!!"

vyöt ovat kamalia ja lollololoolll arrhh, tekisi mieli sanoa muutamalle ihmiselle suorat sanat.

niisse "hienommissa porukoissa", kuten joku saattaa ajatella, on niin paljon kaikkea oksettavaa. rasismia, jota en voi sietää. siis niin hirveää asiaa kuin rasismi, saa etsiä kyllä aika kaukaa. nyt jos laksee rasismiin myös kaiki hyväksikäytöt yms, niin huhhuh.

juuri äsken, eräs siinä porukassa oleva tyyppi kysyi, että miksi en ole heidän kanssaan enää ? sanoin, että minulla on muitakin kavereita ja muukin elämä. olisi niin tehnyt mieli sanoa, että "vittu ku te ootte sellasia pinnallisia paskoja, joitten päässä ei liiku mitään muuta ku sinä ite!".

olen ehkä liian erilainen, enkä kuulu siihen porukkaan. minä olen minä, minä itse, joka päätän omasta elämästäni. onko maine tärkeämpi kuin ... paremmat ystävät ja täysijärkinen ajattelu ? itse sinänsä pelkään lähteä siitä porukasta.. tai siis siirtyä niiden ihmisten pariin, joiden kanssa oikeasti viihtyisin paremmin, joiden kanssa pystyn nauramaan ja olemaan oma itseni. siinä toisessa porukassa on kuitenkin yksi poika. niinpä.

miehiä on maailma pullollaan, ja kaverit ovat tärkeämpiä kuin miehet. ja jos yritän salakavalasti soluttautua mahdollisimman huomaamattomasti pois porukasta saan ehkä oikeasti nähdä, ketkä niistä ovat oikeasti kavereitani ja pitävät yhteyttä, vaikka en koulussa olisikaan enää heidän kanssaan.

pelkään kuitenkin, että minusta aletaan puhua paskaa ja naureskella ? jaa, siinäs naureskelevat. minulla on oma elämä ja minä päätän itse, mitä sillä teen. minulla on oikeus olla onnellinen ja tehdä, mitä itse haluan.

selvitin oikeastaan ajatukseni juuri nyt.