miks toisten ihmiseten, myös minun, täytyy esittää jotain muuta kun ne on ? vai onko ne sellasia omana itsenään, sellasia kun ne esittää ? siis olenko minäkin oma itseni silloin, kun esitän ? vai esitänkö ollenkaan, onko se esittäminen vain osa mua ? niinku osa kaikkia muitakin, jotka mä koen epämääräsiks itsensä peittelijöiksi ?
miks ylipäätään pitäis olla erilainen kuin on ? siksikö, että pojat / tytöt tykkäis susta ? siks, että muut hyväksyis sut, vaikka et oiskaan ihan just oma ittes, niinku pitäis. ne hyväksyy sut paremmin niin. jossain asioissa sun oikea luonne tulee kuitenkin esille, peittelet sitä tai et. minusta ei voi olla oikee ystävä, jos ei tiedä kaverinsa oikeeta luonnetta. paitsi tietenkin, jos tykästyy siihen feikkiin. ja niinhän voi käydä seurustelusuhteessakin, on se sitte kiva, kun pitää esittää koko ajan sille pojalle / tytölle.
esitän mä itekki, ja tiedän sen. mutta oon myös paljon omaa itteäni, suurimmaks osaks. ja luulen, että kaikki sen tietää, millanen mä oikeesti olen. kai se olemus- oikee olemus näkyy vähän kaikessa. tai ei välttämättä kaikissa, jos matkii aina muita. ei eroa joukosta, mitä mä koen taas tekeväni. no miten ?
koen siis eroavani massasta jollain tapaa. tai ainekin meidän koulussamme, ja koen sen olevan hyötyä. vai haittaa ? en oikeastaan tiedä. pojat ihastuvat niihin nätteihin ja jokseenkin tavallisiin tyttöihin, eivätkä minuun (mutta se on ihan okei, en haluukkaan pinnallista jätkää). en pukeudu kuten muut, pukeudun eri tavalla. eikä minun tee edes mieli tutustua tavallisen näköiseen tallaajaan, vaikka voihan hän olla mukavaa seuraa. mielestäni ihmisessä pitää olla jotain niin erilaista, että häneen tahtoo tutustua kunnolla.
olen erilainen monellakin tapaa; pukeutuminen, vaatteet ja kaveripiiri (en siis kuulu sinänsä mihinkään tiettyyn porukkaan, vaan tulen toimeen kaikkien kanssa)... ja vihaan joitain ihmisiä, joita toiset ihannoivat. yh
olenko itserakas ? en, vaan kohtaan asiat sellaisina kuin ne ovat, mutta en ihan sitäkään
Kommentit