Onpas nyt kirjoitusinto päällä! Mahtaakohan tämä johtua siitä, että olen vakaasti päättänyt alkaa kirjoittamaan enemmän kehittääkseni taitoja? Ja energiaa tähän kaikkeen taitaa tulla siitä, ettei tarvitse ajatella koulussa eikä tarvi kestää joitain tiettyjä ihmisiä. Rytmin vaihto koulusta lomalle ja lomalta TET:iin vie tietysti energiaa, mutta ei niin paljon kuin koulu.

Tänään kävellessäni TET-paikkaan, eli sinne päiväkotiin, mieleeni juolahti ihan hassuja muistoja ja ajatuksia. Ajattelinko, olisinko voinut kuvitella, että joskus palaisin eskariaikaiseen päiväkotiin "hoitajan" muodossa? Hahha, tuskin! Jos olisin sitä sattunut ajattelemaan, olisin varmasti miettinyt, että millainen mahdan olla ja millainen mahtaa olla elämäntilanteeni sitten, olenkohan onnellinen ja mitä olen saavuttanut.

Olen onnellinen, kyllä. Ja olen tajunnut onnellisuuden merkityksen ja mistä se onnellisuus tulee. Onnellisuus tulee pienistä asioista, esimerkiksi siitä, kun saa vetää lempi villasukat jalkaan, maata sängyllä ja kuunnella musiikkia tai saa syödä lempi jäätelöä tai kokea jotain hauskaa rakkaimpien ihmisten parissa. Onnellisuus ei ole rahaa eikä uusia tavaroita.

Olen matkustellut, eikä minulla ole sattunut mitään erityisen ikävää (koputa puuta). Olen toki tehnyt tyhmiä asioita elämäni varrella, hyvänä esimerkkinä ensimmäiset perseet olalle-bileet 13-vuotiaana, eivätkä ne edes siltä erää jääneet viimeisiksi... Minulla on edelleen suuria unelmia ja tavoitteita, jotka olen vakaasti päättänyt toteuttaa ajan kuluessa. Ja tietysti olisi miettinyt, minkä näköinen mahdan olla. No, tällainenhan minä olen. Tällainen olen nyt ja tässä.

Nyt voisi kai kuvitella, että jokin erityinen ympyrä on sulkeutunut. En enää katsoisi taakse, enkä katuisi vanhoja juttuja, vaan keskittyisin sataprosenttisesti tulevaan.

- suuren luokan filisofianmaisteri rosie