jos ei siitä kesästä olisi nyt kuitenkaan jankattu liikaa, jooko?

okei, kesä ei ole loppu, mutta kesäloma on. ja mulle kesä alkaa kunnolla kesäloman ekana päivänä ja loppuu kesäloman vikana. ja kyllä, tiedän, elokuu on vielä kesää, mutta se tietty kesä loppui tänään. se kesä, jona toivoo tapahtuvan jotain. jos tarkkoja ollaan, mun kesälomaa on jäljellä noin neljä tuntia.

mitä mulle on kesän aikana tapahtunut? ei oikein mitään. musta aina tuntuu, että kaikki mun kaverit on tehny kaikkea kivaa ja muuttunu aivan hirveesti kesän aikana. mä olen ruskettunut ja mun hiukset on kasvaneet ja vaalenneet, muuta ei ole tapahtunut. ei ulkoisesti, luulisin, eikä ehkä siltäkään kantilta, että muut sen muutoksen tajuaisivat. (siihen, etten ole tehnyt mitään, on ehkä syynä se laiskuus, josta viime postauksessa kerroin. hmm...)

olen kuitenkin saanut uusia näkökulmia, uusia unelmia ja tavoitteita. eräs mun unelma, ja tavallaan tavoitekin, on muuttanut kesän aikana muotoaan hurrrjasti... no ehkä edes jonkun verran.

viime talvena olin vielä vakaasti sitä mieltä, että kielikurssille minä menen ja haluan. nyt se vaihtoehto ei tunnu enää yhtään mielekkäältä. sitten halusinkin jo lähteä pariksi viikoksi keski-eurooppaan, johonkin yhteen ja tiettyyn paikkaan. tutustua sen paikan ihmisiin, löytää kivoja paikkoja ja olla siellä rauhassa, melkein yksin. sitten halusinkin jo vaihto-oppilaaksi. ensimmäinen ajatus oli, että etelä-afrikkaan minä haluan, se vaihtui pian australiaan tai kanadaan. jenkkeihin en ole missään vaiheessa halunnut. äiti ei ole sanonut asiaan sinänsä juuta eikä jaata, mutta ei se innoissaan ollut, kun ilmoitin haluavani noinkin kauas. se sanoi kuitenkin jotain, että miksi et haluaisi vaikka irlantiin. no minäpä tyttö keksin, että nyt haluan britteihin. en irlantiin, vaan britteihin! ja britteihin minä todella haluan.

ja mitä järkeä tässä kirjoittamisessa on? oikeesti, pliis. mun jutut on täyttä kakkaa, mutta musta on kiva kirjoittaa. anteeksi! :-----)