Sehän on (vissiin) tieteellisesti todistettu, että eläimet vaistoaa ihmisestä, onko se peloissaan vai ihan rentona. No, musta vähän tuntuu, että kaikki elekrtoniikka osaa myös tulkita ihmistä ja varmaan lukea sen ajatuksiakin!

Jos esimerkiki oot kiireinen ja ajattelet, että käyt nopeasti Facebookissa, niin siitä nopeasta käynnistä tulee kirosanojen täyttämä turhautumishetki, joka pahimmassa tapauksessa langettaa päivälle negatiivisen varjon (hä?). Tai jos olet huonolla tuulella, niin konekin toimii aivan varmasti hitaasti ja sivustojen avaaminen takkuaa. Eikä auta, vaikka kuinka maanittelet konetta toimimaan tai silittelisit sitä kyljistä, siitähän se yleensä tykkää, mutta ei, tietokone vaistoaa tunteesi ja haluaa nähdä sun aivonesteiden kiehuvan. Ties vaikka kansainväliset isot kihot tarkkailis sua webkameran kautta ja arvioisi sun käytöstä: agressiivinen ja uhkaava vaiko lauhkea kuin lammas? Onko tässä henkilössä potentiaalia kansainvälisten iskujen suunnitteliaksi?

Toinen elekrtoniikkaväline, joka saa edellä mainitut aivonesteet kiehumaan. Kaukosäädin. Mun TV:n kaukosäädin on ehkä oudoimmasta päästä. Joo, itse kauko ja myös TV on kultaiselta 90-luvulta. Sillä on hei tunnearvoa, se TV on ollu meillä niin kauan kuin muistan. Opettelin siitä lukemaan "Toshiba", osasin siis melkein ihan ekana lukea kieliä. Mutta asiaan: sitä kaukosäädintä saa hakata esimerkiksi polveen, että se toimii. Ja mikä oudointa, kukaan muu ei tiedettävästi saa kaukoon mitään kontaktia kuin minä (magic touch?), vaikka käyttäisi kuinka rajuja otteita. Onneki TV:tä voi säätää myös itse toosasta.

Alakerran TV:n kauko puolestaan vie pattereita kuin mikäkin patterimonsteri! Ennen se on vienyt pattereita ihan normaali tahtiin, ilmeisesti kanavasurffailu on lisääntynyt perheessämme ja kauko protestoi. Ensimmäisen kerran kauko päätti lopettaa toiminnan kanavan 132 kohdalle, en päässyt ylös enkä alas. Ja mikä pahinta, en päässyt myöskään sohvalta ylös enkä alas, koska polveni oli silloin erittäin huonossa jamassa otettuaan liian kiihkeää kosketusta asfaltin kanssa. No, siinä minä sitten yritin kaiken maailman taikatemppuja, kunnes isukki tuli pelastamaan minut ja pääsin yhden lempi urheilulajini pariin.

Mulla on sellanen kutina, että kaukosäätimillä on korvat ja myöskin tunteet. Ne voi tykätä erilaisesta käsittelystä, kuten mun huoneen kovista otteista tykkäävä kauko tai sitten ne voi olla vaan ärsyttävää tyyppiä, kuten alakerran kauko.

Välillä tuun siihen lopputulokseen, että mun aivoissa katkeaa verisuonia tietyin väliajoin tai siellä tapahtuu jotain purkauksia, kuten euringossakin tulee auringonpilkkuja enemmän joka 11. vuosi. Oikeesti oon tasapainoinen ihminen, joka osaa organisoida ja ajatella loogisesti. Silti mä oikeasti mietin tollasia asioita, en ehkä tosissani vaan pieni pilke silmäkulmassa. Joskus on hyvä antaa ajatusten juosta ihan niin hulluihin asioihin.

- Rosie