eilen olin taas parhaan kaverini kanssa. ja tänäänkin varmaan. on vaan sellanen olo, että mun on pakko kahmia aikaa sen kanssa. ottaa kiinni kaikki ne päivät ja yhteiset jutut, mitä meidän olis pitäny tehä jo vuosia sitten. vaikka ei edes tunnettu kunnolla.

mun on pakko kiittää mun "ex-parasta kaveria", jonka kanssa oltiin hyviä kavereita seittemän vuotta. nykyään nähään melkein joka päivä, voidaan jutella jotain, yleensä kouluun liittyvää. tai sitten sitä, mitä se on tehnyt niiden sen niin viisaiden ja ihanien kavereiden kanssa.

niin, siitä mun pitäis sitä kiittää, että sen kautta tutustuin nykyiseen parhaaseen kaveriini. olisin ehkä tutustunut muutenkin, koska ollaan nykyään samalla luokalla, mutta ei välttämättä.

kerrankin mulle, pitkien vaikeiden aikojen jälkeen, on tapahtunu jotain hyvää. jotain, millasta en ennen ole edes kokenut. tällasta on oikee ystävyys.

rosie kiittää

joskus musta tuntuu, ku eläisin joidenkin aineiden alaisena ja kaikki ois vaan hienoa kuvitelmaa