se on syksy ja uudet tuulet puhaltaa (joopa joo). no syksy joka tapauksessa on nyt, ja se tuntuikin tulleen aivan muutamassa viikossa. vielä muutama viikko sitten, vai kuinka kauan siitä nyt jo on, oli kuuma kävellä koulusta kotiin hahkatakissa. nyt nahkatakissa tuntuu olevan jo kylmä. olen nyt päässyt eräänlaiseen koulunkäynti-transsiin; teen vain läksyjä, luen kokeisiin, en tajua ikinä mikä päivä on ja viikot menevät nopeasti, joka on tietenkin hyvä. tuntuu, että tätä menoa jaksaisin olla koulussa vaikka kuinka kauan, nimittäin "vastahan oli viime viikonloppu". viikot menevät järjetöntä vauhtia, mutta juuri kun olen vaipunut tähän transsiin, onkin syysloma. syysloman jälkeiset kaksi viikkoa pyhitetään TET:ille, joten ehdin herätä transsista ja siihen vaipuminen kestää taas tovin- sitten onkin jo joulu.

kaikesta huolimatta olen ehtinyt ajatella välillä liikaakin. tästä syystä olen saanut päähäni aivan ihme juttuja. oloni on tuntunut ahdistuneelta- haluaisin vain pois tästä kaupungista. en jaksaisi näitä samoja kulmia, pieniä piirejä ja tuttuja ihmisiä, haluaisin aloittaa alusta (kuulostaapa kornilta). eräät yhtstäväni ovat muuttuneet kauheasti huonompaan suuntaan, hmph.

toinen halusi tutustua uusiin ihmisiin, ja onnistuikin siinä. nyt sillä on "feimejä" kavereita. kyseinen ihminen sanoi, että "sunkin pitää tutustua uusiin ihmisiin". no tietenkin, mutta täällä en halua. tunnen meidän koulussakin jo kaikki, tai ainakin tiedän, enkä halua tutustua niihin. enkä periaatteessa voi tutustua, koska olen ainakin tuntenut ne joskus. en usko, että uudelleen tutustuminen on näissä piireissä mahdollista. en halua tutustua niihin ihmisiin... katson vain, kuinka muut pitävät hauskaa ym ym, ja minä siinä möllötän vieressä kuin mikäkin urpå. kuulostan kamalalta, mutta en vain osaa.

jos nyt pääsisin "itse asiaan", eli siihen mun kuvaukseen siitä, miltä minusta tuntuu.

tuntuu kuin olisin kärpänen, tai mikä eläin tahansa, lasipurkissa. kaikki menevät ohitse, välillä joku koputtaa lasiin ja minä vähän havahdun, mutta en pääse pois. ehkä pystyisin tönäisemään purkin kannen pois, mutta en vain pysty, en jaksa enkä vain tiedä, miten. katson vain lasipurkin lasin läpi, enkä pääse mukaan mihinkään. näen, kuinka kaikki pitävät hauskaa, mutta en pääse pois purkista. en saa happea purkissa, haluan pois, mutta en pääse!

nyt tällä hetkellä kuitenkin, joku on tökkinyt reikiä purkin kanteen, ja olo on vähän helpottunut.

minä taidan olla vähän hullu, taidan olla.