bloggailu on ollut pahemmanpuoleisella retuperällä viimeiset viikot, melkein kuukaudet. mutta eipä täällä(kään) taida ketään kaipailla. tuolla suluissa olavalla käällä tarkoitan toista blogiani, en suinkaan elämääni netin ja bloggailun ulkopuolella. mun kaveriongelmat ovat so last season, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä huominen taas kantaa repussaan. never say ever.

yritin kirjoittaa viikonloppuna, sekä lomalla, mutta vihkon ja tussipakkauksen kaivamisvaihetta pidemmälle en päässyt sitten minään päivänä. ideoita olisi vaikka madot söisi, mutta nythän ne taitaakin elellä tuolla maan alla jossain onnellisessa kooman kaltaisessa tilassa.

ja sitten vielä se, että muutamat ihmiset ärsyttävät enemmän kuin ... keksi nyt vielä sitten joku hyvä vertauskuva ! mutta vertauskuvista viis, ärsyttää kuitenkin. tällä hetkellä, huom tällä hetkellä, ärsytyksen kohteena on eräs kaveri, joka on alkanut kuunnella eräitä bändejä jota on sataprosenttisen varmasti kekannut multa ja eräältä toiselta. eihän se väärin ole, mutta vähän ärysttää "matkiminen". terppa vaan, jos olet ruudun toisella puolella ja tunnistat itsesi, niin haistappa suoli ! tiedät kyllä itsekin, ettet olisi edes kuullut pink floydia ilman mua ja sitä toista niiltä sun naurettavilta kill hannaheilta ja muilta. näin gangstateini heittona vielä: LOL !

kevät vai mikä se on, mutta ärsytys on suuri. ja odotus: kesä ja italia !

heihei ! rakkaat, te olemattomat, joita ei ole.  sopivan mystistä, ha !