Tuntuu, kun jätin vuoden 2010 taakseni, elämässäni alkoi todellakin uusi kausi. Olen sen jälkeen tehnyt ja kokenut kaikkea sellaista, mistä olen aiemmin vain haaveillut ja mistä olen vain toivonut. Unohtamatta kaikkia niitä jopa yllättäviä kokemuksia ja tapahtumia, jota tämä uusi vuosi on tuonut tullessaan. Olen nauranut paljon. Mieleni on tehnyt tanssia ja usein olenkin niin tehnyt - ilosta.

Olen nyt onnellisempi kuin koskaan. En ymmärrä enkä muista sitä joka päivä. Olen oppinut paljon asioita, vaikka minusta tuntuukin, että olen vielä aivan aloittelija tässä maailmassa. Joskus kuitenkin tuntuu, ja oikeastaan minä tiedän sen, että olen kokenut jo vaikka kuinka paljon ja olen etuoikeutettu monessakin asiassa. Tiedän, että jopa vastoinkäymisistä voi todellakin ottaa opikseen, ne ovat joskus jopa hyväksi. Hienoista päivistä täytyy nauttia ja tavalliseltakin tuntuva päivä on arvokas. Vaikka elämäni tuntuu mielestäni kovin tavalliselle, se ei ole sitä. Minä olen oman elämäni herra - vai pitäisikö sanoa neiti - joka määrää ja jonka mukaan teen asioita. Teen sitä, mikä hyvältä tuntuu.

Minulla on ollut ongelmia kaverisuhteideni kanssa. Luulin jokunen vuosi sitten saaneeni ystävän, joka mullistaisi oman elämäni ja jonka kanssa solmisin ikuisesti kestävän ystävyyssuhteen. Luin päiväkirjaani ja ymmärisin, että olin toiminut väärin ja oudolla tavalla. En tiedä, mutta minusta minä ystävystyin ihmisen kanssa väkisin. Halusin ystävän, en ystävystynyt. Yritin muokata hänestä ystävän minulle. Hän ei kelvannut minulle sellaisena kuin oli. Olin typerä ja vastuuton. Naurettava.

Ystävyys oli aluksi uskomattoman hienoa ja meillä oli hauskaa. Nyt kuitenkin luulen, ette ystäväni ollut oma itsensä seurassani. En ole kuitenkaan varma. Ystävyyssuhde alkoi hiertää aina vain pahemmin ja pahemmin. Lopulta ystäväni vaikutti aina mustasukkaiselta, kun tein jotakin muiden kavereideni kanssa. Hän oli mustasukkainen ja katkera. Me emme sopineet yhteen, emme ollenkaan. Olimme liian erilaiset. Välillä hän vaikutti kamalan kateelliselle minun elämästäni, enkä minä ymmärtänyt enkä tiennyt, mitä olisin voinut asialle tehdä. Eihän sellainen ystävyys voi toimia. Myönnän, että minussakin oli vikaa, mutta ei hänkään ollut mikään pulmunen. Erkaannuimme hitaasti, ilman riitoja ja kivuttomasti. 

Nyt olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin, joita rakastan ja joista todella välitän ystävinä. Rakastan heitä juuri sellaisina, kuin he ovatkin. Hyvine ja huonoine piirteineen. He ovat sellaisia ystäviä, joita minulla ei ole koskaan ollut - ei ainakaan niin useaa. Toivon sydämeni pohjasta, että me neljä tyttöä pysymme ystävinä ikuisesti. Ja toivon, että olen yhtä tervetullut tähän porukkaan vielä vaihtovuoteni jälkeenkin.

Se on asia, jota pelkään, mutta joka on yksi niistä asioista, joista minun on vain selvittävä. Se on unelmani varjopuoli, mutta joitakin asioista on riskeerattava saavuttaakseen unelmansa. Eihän kauneuskaan tule kärsimättä, miksi sitten unelmat tulisivat. Luotan kuitenkin ystäviini, ja toivon sekä uskon, että ystävyytemme säilyy vuodestani huolimatta. Toisaalta, se voi vain syventää ystävyyttämme. Tällaisia asioita on kuitenkin turha analyoisda tässä vaiheessa.

Vaihto-oppilasvuosi pelottaa. Tämä vuosi on ollut tähän astisista vuosistani ehkä parhain, joten osa minussa harmittelee, miksi koskaan tein päätöksen lähteä. Tiedän kuitenkin, jos olisin aikoinaan päättänyt olla lähtemättä, se harmittaisi minua suuresti. En osaa selittää, mutta tämä on oikea ratkaisu. Haluan, haluan, haluan kokea vaihtovuoden ja sen tuomat vaikeudet sekä uudet hienot kokemukset. Olen etuoikeutettu saadessani kokea jotakin sellaista.

Olen elänyt sellaista elämää, jota olen halunnut elää. Ole tietenkin kuunnellut ja ajatellut muita, mutta eniten olen kuunnellut sydäntäni. Ja usein sydän on juuri se, josta ne oikeat vastaukset ja ratkaisut tulevat.