Vaikka kaikilla ois poikaystävä, mulla ei ole. Välitkönkä nyt? Kyllä, mutta välitänkö enää kohta? Yritän olla välittämättä.

Ehkä haluan elääkin vapaasti, ilman mitään, mikä sitoisi minua johonkin. Haluan tehdä sitä, mitä minä haluan. Aion muuttaa pois lukion jälkeen viimeistään. Jos minulla on joku urpå, joka haluaa jäädä Suomene kitumaan, niin pakko kai se olisi minunkin. On siis ilmeisesti parempi, elää ilman ketään urpåa (urpå on nyt tässä tapauksessa mies).

Haluan muutta ulkomaille, ja löytää sieltä ehkä se mies, urpå. Vaikkakin ulkomaalainen mies ei ehkä olisi niin urpå, mutta...

Tahdon nauttia nuoruudestani. Ehkä joku luulee, että se nuoruus on sitä, että juoksee jätkien perässä kaupungilla ja juo. Haluan oman nuoruuteni, sellaisen, joka näyttää minulta ja tuntuu oikealta. Millainen se on, sitä en tiedä vielä, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä tajuan, että tein kaiken nuorena juuri oikein.

Ja miksi pitäisi ylipäätään aina tavoitella sitä, mitä ei saa? En taida aina tajuta, että olen oikeasti aivan järjettömän onnekas ihminen. Vaikka jollain olisi se unelmien poikaystävä (urpå), minulla ei, mutta minulla on jotain muuta. Minulla ei ehkä ole sitä jotain muuta vielä, mutta ehkä minulla se joskus on. Se jokin muu voi olla esimerkiksi se, että minulla on ollut ja on edelleen mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa, olla oma itseni ilman sen suurempia estoja ja nauttia elämästä, kulkea elämän ihanan virran mukana. Tehdä juuri sitä, mitä minä haluan.

Sen virran mukana haluan kulkea, tahdon katsoa, mitä se tuo tullessaan. En halua lähteä kulkemaan väärää sivujokea, vaan juuri sitä oikeaa. Ja kun löydän sen oikean sivujoen, tiedän sen.