huulille leviää hymy, kaunis ja sointuva nauru.

hiukset auki, hän halaa sinua,

takertuu kuin limainen mustekala.

lonkeroillaan sinut vangitsee,

lumollansa hallitsee.

ei hän sinua rakasta, kuten minä rakastan.

ei tee mitä tahansa vuoksesi, iloitsisi lähtiessäsi.

kietoisi uuden pojan lonkeroihinsa, kuin naulaisi oveen omaansa.

tekisi sekin poika kaiken haluamasi, ja kun syksy tulisi,

heittäisit nurkkaan ja unohtaisit.


leikkaan kohta lonkerosi,

teen niistä kiinalaista ruokaa.

poltan kaikki merkkivaatteesi juhannuskokossa,

enkä edes osaa katua,

kun hiuksesi menevät solmuun.


kateus leviää joka soluun,

miksi sait sen naapurin pojan.

jään ilman kaikkea,

viet hänetkin minulta, kuin halvan karkkiaskin.

aivan kuin olisin maailman paskin vietteliätär,

mustekala kankea, johon ei kukaan lankea.

toisin kuin sinuun,

kauniiseen suvityttöön,

ihanaan kirsikkahuuleen.


rosie



amatöörimäinen väkerrys jossain aamuhöyryissä, jolloin en oikein tajunnut, mitä tein. taustalla soi muse ja sitä rataa. antakaa anteeksi !