Moi! Luin tossa viime kirjoitusta ja tuntuu, että niistäkin tapahtumista on jo aikaa vaikka kuinka, vaikka todellisuudessa niistä on kulunut noin kuukausi. Ulkona on ihanan aurinkoista, lumet on jo ihan sulaneet (jos pieniä lumikasoja siellä täällä ei oteta laskuun), pääsen Wieniin shoppailemaan ihan muutaman päivän päästä. Ah, ihanaa!

Alkuviikko on ollut niin leppoisaa ja rauhallista: maanantaina kävin kaverin kanssa kirjastossa, jonka jälkeen menin pyörälenkille. Eilen lähdin toisen kaverin kanssa hölkkälenkille ja tänään kävin rullaluistelemassa. Tollasista ilmoista saa energiaa niin paljon! Oon ihan unohtanut, miltä lämpimät auringonsäteet tuntuu kasvoilla. Noin kovan talven jälkeen tää kevät tuntuu niin ansaitulta!

Ihanasta alkuviikosta huolimatta tämä päivä on ollut ihan kamala, eikä huomisesta ole tulossa sen parempi. Päivä alkoi ihan hyvissä merkeissä. Aamulla en käynyt tavanomaista taistelua vaatekaapin edessä siitä, mitä kummaa laittaisin päälleni, kun kaikki vaatteet on jo niin nähtyjä ja tylsiä = ei kiirettä. Hiuksetkin sain laitettua suht hyvin, kuuntelin hyvää musiikkia hurjalla viiden minuutin koulumatkallani ja aurinko lämmitti selkää. No raivostuttava asiat aikajärjestyksessä: a) Juoksin loma-anomuksen kanssa ympäri koulua ja siinä tiimellyksessä onnistuin hävittämään penaalini- se löytyi kuitenkin lattialta, juuri siitä kohtaa, mihin reppuni oli hetki sitten tippunut vetoketju auki (tietenkin). b) Matikkaa. Ylihuomenna on koe. En tajua laskuista lähes mitään. Matikanopettaja vain önisee ja palleroi pitkin luokkaa heittäen tyhmää läppää jätkien kanssa. c) Englannin valtakunnallinen oli oikeasti vaikea, ja juuri niin kuin en ollut toivonut, se meni aivan päin vittua. Nyt jos numero laskee kasiin, niin kyllä... ÄRR! d) Tulen kotiin, äiti sanoo heti jotain ärsyttävää. No ehkei se ollut ärsyttävää, normaalia vain, mutta juuri huonosti menneen kokeen jälkeen, kyllä pisti naaman nyreäksi! e) Tee nyt sitten ärsytyksissäsi maantiedon (ah-niin-kiinnostavaa) Vesistö-projektia, terveystiedon osteoporoosi-projektia ja yritä ymmärtää sitä raivostuttavaa matematiikkaa!

Huomenna on edessä veren ja hien sävyttämä matematiikan pänttäys (pieni liioittelu lienee sallittua). Viikonloppuna on edessä "lomaläksyjen" tekemistä ja fysiikan kokeisiin lukemista (magneettisuus, ensiökäämit, mitä?). Maanantaina voisin sanoa olevani vihdoin vapaa, tiistaina raivokasta pakkausta ja muutaman tunnin yöunilla Helsinki-Vantaalle ja nokka kohti Wieniä. Onneksi kaikkea tätä tuskaa odottaa loma. Ainiin, pitäisihän mun tehdä sitä etiikanvihkoakin...

Asiasta kukkaruukkuun, kuuntelin eilen joitain biisejä, joita kuuntelin mennessäni seiskalle, mitä, kesällä 2007. Tuli kauheen haikea olo ja ihan hirveesti hyviä, ehkä kipeitäkin, muistoja. Hassua, miten paljon se musiikki voi oikealla hetkellä vaikuttaa. Tai, kai se on aika normaalia. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen vikissyt tänne tarpeeksi. Moido! :-----)