tiedättekö sen tunteen, kun on katsonut liikaa huonoja elokuvia ja lukenut liikaa samaa laatua olevia kirjoja? menee ihan sekaisin, alkaa ajatella olevansa vähän niinkuin ulkopuolinen. ihan kuin katsoisi elämäänsä jonkun toisen näkövinkkelistä. alkaa ajatella ihan ihmeellisiä asioita.

miten kirjojen henkilöille tapahtuu aina kaikkea ihmeellistä? tapahtuuko minunkin elämässäni ihmeellisiä, jopa jänniä asiota, joista voisi kirjoittaa oikean kirjan, mutta en vain tajua niiden tapahtuneen? vai tapahtuuko niitä aina vain muille?

ja kirjojen myötä tulee kummia unelmia- ihan järjettömiä unelmia. nyt, juuri nyt, haluaisin matkustaa kreikkaan ja löytää itselleni sieltä ihanan pojan. ei minnekkään turistirysään, vaan sellaiseen herkkään ja ihanaan kreikkalaiseen kylään. kylässä talot olisivat valkoisia ja ikkunanpielet sinisiä, ja lähellä olisi kaunis ranta. rantaa ympäröisivät rosoiset kalliot ja kauempana keikkuisi veneitä. ja sitten vielä se kreikkalainen poika. huonona puolena se, etten osaa sanaakaan kreikkaa.

haluaisin matkustaa ensi kesänä jonnekin, vaikka koko kesäksi tai vain pariksi viikoksi. mutta haluaisin matkustaa niin, että olisin siellä "vapaa". vaikka saksaan, itävaltaan, britanniaan tai vaikka sinne kreikkaan! haluaisin asua siellä koko kesän, saada uusi ystäviä ja uusia kokemuksia. tutustua kaupunkiin, oppia kulkemaan siellä ja löytää ihania paikkoja. harmi vain, että taidan olla liian nuori. ja miten pääsisin minnekkään? eihän minulle koskaan tapahdu mitään jännittävää!

mutta minä aion lähteä, aion ihan tosissani. en tiedä miten, en ainekaan vielä. mutta ensi kesänä, aion tehdä jotain, jonka jälkeen elämäni ei enää koskaan palaa entiselleen. ja mieluiten jotain sellaista, joka johtaisi johonkin erittäin positiiviseen!

ps. ja ketä nyt kiinnostaisi?